TAVOITE

Ilman tavoitettakin voi juosta mutta ehkä se on enemmän juoksentelua. Juoksentelu on mielestäni helppoa. Ja tarvittaessa voi vaihtaa lajia sopivampaan. Syksyn tullen, iltojen pimetessä töistä kotiin tultua väsyttää. Usein sää on huono juoksemiseen, sataa vettä ja tuuleekin. Ehkä pidän tämän ajan kunnostani huolta käymällä spinning –ryhmätunneilla. Juu! Hyvä idea. Tarvitaan lukkopolkimiin sopivat kengät ja salille kortti. Hyvä hiki tulee polkiessa. Mutta miten nämä tunnit on aina niin vaikea sovittaa muihin arkirutiineihin. En ehdi millään käymään kaupassa tai laittamaan kunnon ruokaa. Ja valmisruuat, ne ovat kyllä niin epäterveellisiä. Jos jatkan pyöräilyä sitten kun lumi on sulanut. Se ei maksakaan mitään. Olen sitä paitsi aina halunnut maantiepyörän.

Juu. Ilman tavoitetta aika kuluu kivasti, helposti ja uskomattoman nopeasti ilman että on tehnyt mitään ihan oikeasti. Itseni tuntien olenkin pitänyt erittäin tärkeänä aina ilmoittautua johonkin maratoniin ennakolta. Ensimmäisinä vuosina se oli Tukholman maraton, johon heti syyskuussa ilmoittauduttiin yhdessä juoksukavereiden kanssa. Lämmöllä muistelen harjoittelukausia syksystä kevääseen. Sunnuntain pitkät lenkit ja kaikki muu tarvittava tuli tehtyä säntillisesti. Ja sitten touko-kesäkuun taitteessa oli kaikki tarvittava tehty. Tukholman maratonille. On helppo palauttaa vieläkin mieleen se mahtava tunne joka valtasi mielen Tukholman stadionin portista juoksuradalle juostessa. Chippimaton yli juoksi vain voittajia!

Vuosien kuluessa tavoitteet ovat vaihtuneet. Yhteistä kaikille onnistuneille juoksuille on ollut se, että etukäteen en ole lähtenyt valmistautumaan liian suurin toivein. Matkojen pidentyessä oma tietämys ei ole kylläkään riittänyt realistiseen tavoitteenasetteluun. Ultramatkoilla ensikertalaisena suurin apu on ollut rakkaasta huoltajastani. Yhdessä on arvioitu mahdollisuuksiani harjoitella ja sen myötä aika/matkatavoitetta. Itsepäisenä tyyppinä olen aina tietysti salaa ajatellut, että kyllähän nyt tuon menen ja näytän sinulle vielä, että menen enemmänkin. Hyvä esimerkki tuosta oli Joensuun 12h:n hallijuoksu vuonna 2014. Huoltajani sanoi että kaksi maratonia tuon ikäiselle naiselle on oikein hyvä saavutus. Miten mukava oli juoksun edetessä turvautua tuohon lauseeseen. Vatsaongelmien kanssa suorittaessani ajattelin, että olipa hyvä ettei tullut julkaistua omaa tavoitetta ääneen. Harjoituskirjanpidon kulmaan sen kuitenkin olin kirjannut. Rennosti vaan jatkoin menoani ja niin ongelmatkin hävisivät. Kaksi maratonia juostuna. Viimeisellä tunnilla sain vielä virnistellä huoltajalleni kierros kierrokselta iloisempana.

Tämän vuoden tavoitteeni asetin jo viime vuoden lokakuussa. Nyt tai ei koskaan Vaarojen maratonille. Todennäköistä voi olla, että valmentajani oman maratontavoitteen täyttyessä minunkin intoni juoksuun tulee vaihtumaan johonkin muuhun. Lisäksi tämän ikäisenä polkujuoksu alkaa olla entistä haasteellisempaa. Puoli vuotta olen nyt harjoitellut enemmän crossfittia kuin juoksua. Olen mielestäni kokonaisuutena erinomaisessa kunnossa. Crossfit Kuopio järjesti vielä sopivasti Crossfit- Endurance juoksukurssin, jossa olen opetellut aakkosia POSE-juoksuun. Sitä olen joskus harjoitellut vähän omin päinkin mutta en oikein saanut kiinni ideasta. Nyt olen intoa piukassa uusista askeleistani. Korsetti tuntuu pysyvän koossa paremmin. Lisäksi olen käynyt Trail Cup Kuopion yhteislenkeillä Puijolla ja Neulamäessä. Seuraavan kerran juostaan Jynkänvuoren poluilla taas huippusuunnistaja Hannu Airilan vetämänä. Juhannuksena kävimme huoltajani kanssa Kolilla testaamassa polkuja sen verran että hyvällä mielellä voin jatkaa harjoittelua kohti syksyä. Nyt tuntuu siltä että tämän vuoden tavoite on mahdollista saavuttaa.

Tavoite on tärkeä.

Tärkeää on että tavoite on realistinen.

Sitä polkua on hyvä juosta.